Ethän pelkää koronarokotetta?

Kuva: StockSnap.io

Ensimmäisistä uuden koronaviruksen aiheuttamista tapauksista raportoitiin Kiinasta 31.12.2019. Nyt lähes vuotta myöhemmin koronaviruspandemian taittamiseksi kehitettyä rokotetta on annettu ensimmäiselle joukolle ihmisiä – lähinnä terveydenhuollon ammattilaisille – ympäri maailman.

Toisin kuin monet väittävät koronavirusta on tutkittu jo aiemminkin. Vuosina 2002-2004 maailmalla levisi SARS-CoV eli Severe acute respiratory syndrome-related coronavirus ja vuonna 2012 puolestaan MERS-CoV eli Middle East respiratory syndrome-related coronavirus. 

Nyt COVID-19 aiheutti maailmanlaajuisen vakavan pandemian ja olemme joutuneet turvautumaan erityisiin varotoimiin sairastumisen ja jopa mahdollisen kuoleman välttämiseksi.

Uuden koronaviruksen vuoksi olemme joutuneet pitämään suu-nenäsuojiksia ihmisten läheisyydessä ja pitämään turvaväliä muihin ihmisiin. Olemme joutuneet luopumaan harrastuksista ja vapaa-ajan viihteestä. Toiset ovat tulleet irtisanotuiksi tai lomautetuiksi. Ylipäätään talous on kärsinyt ja sosioekonomisesta asemasta riippuen toiset ovat kärsineet enemmän kuin ne, joilla on rahaa ja työtä. Tiukoilla toimilla ja viranomaisten suosituksia noudattamalla voisimme olla paljon paremmassa tilanteessa. Nyt elämämme on toistaiseksi rajoittunutta.

COVID-19 on muodostunut erittäin vakavaksi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Sen vuoksi oli tahtoa tehostaa rokotteen kehitystyötä: rokote oli saatava jakeluun mahdollisimman pian. Tänä disinformaation aikana rokotevastaisuus on kuitenkin levinnyt laajalle ja nämä niin sanotusti rokotevastaiset ihmiset pitävät tätä nopeana nähtyä kehittämisprosessia huonona asiana.

Suurin osa terveydenhuollon ammattilaisista ymmärtää, mitä tämä koronaviruspandemia tarkoittaa. Olemme yrittäneet saada ääntämme kuuluviin, mutta meitä ei pidetä asiantuntijoina. Anekdoottisia todisteita pidetään pätevimpinä kuin alan ammattilaisten koulutusta ja kokemusta. On ollut turhauttavaa seurata välinpitämättömyyttä, kun ammattilaisina olemme kuitenkin joutuneet todistamaan vaikeita kamppailuja elämästä ja kuolemasta. Miksi meitä ei uskota?

Kaikki ovat varmasti kyllästyneitä tilanteeseen, jossa joudumme rajoittamaan elämäämme itsellemme ennennäkemättömällä tavalla. Miksi se ei kuitenkaan näy teoissa? Sen sijaan, että noudatettaisiin viranomaisten suosituksia, kokoonnutaan ja kuljetaan ihmisten joukossa ilman suu-nenäsuojusta. Sen sijaan, että innostuttaisiin rokotteen vaikutuksesta tämän tilanteen korjaamiseksi, etsitään tekosyitä rokotetta vastaan.

Koronaviruspandemia on pysäytettävä. Disinformaatiota vastaan on taisteltava antamalla luotettavaa ja tutkittua faktatietoa. On jaksettava vielä noudattaa viranomaisten suosituksia, jotta jonain päivänä emme enää tarvitse suu-nenäsuojusta ja saamme jatkaa elämäämme täysillä. 

Koronavirusrokotteen saaneena on helppo hymyillä maskin alla.

Olen siinä mielessä erittäin etuoikeutetussa asemassa, että sain koronarokotteen 29.12.2020 kello 9.40. Tätä kirjoittaessani en ole kokenut minkäänlaisia oireita rokotteen vuoksi, en edes pistoskohdan kipua. Sen sijaan toivo tilanteen niin sanotusta normalisoitumisesta on vahvistunut mielessäni ja sielussani. Jaksan kamppailla paremman huomisen puolesta!

Koronapandemian vaikutus itsemurhariskiin

Kuva: Francisco Moreno / StockSnap.io

Joka vuosi noin 12/1 000 000 ihmistä kuolee itsemurhan takia ja jokaista kuolemaa vastaa 15-20 raportoitua itsemurhayritystä (Banerjee, Rao Kosagisharaf & Sathyanarayana Rao, 2020). Koronapandemia on lisännyt itsemurhariskiä ympäri maailman ja etenkin terveydenhuollon ammattilaisten, vanhusten, kodittomien ja siirtotyöläisten, väkivallan uhrien, stigmatisoituneiden ryhmien (nuoret sekä seksuaali- ja etniset vähemmistöt) ja talousongelmien kanssa kamppailevien riski itsemurhaan on lisääntynyt (Banerjee, Rao Kosagisharaf & Sathyanarayana Rao, 2020). 

Itsemurhariskiä lisääviä tekijöitä on monia: mielenterveysongelmat, koronapandemiaan liittyvä psykologinen ahdinko, akuutti itsemurhakriisi, päihteiden lisääntynyt käyttö, kotiväkivalta, karanteeni ja eristyneisyys, misinformaatio, talousongelmat sekä haavoittuvaisuus, kuten työskentely eturintamassa ja hylätyt vanhukset (Banerjee, Rao Kosagisharaf & Sathyanarayana Rao, 2020).

Banerjee, Rao Kosagisharaf & Sathyanarayana Rao (2020) ehdottavat keinoja itsemurhien ehkäisemiseksi: kriisipuhelinten saatavuus, mielenterveyshuollon telekonsultaatioiden saatavuus, koulutus terveyskeskuksissa, edukaatio median välityksellä, hyväksikäytön ja kotiväkivallan tunnistaminen sekä poliisin nopea vaste, haitallisten aineiden ja aseiden myynnin rajoittaminen, yhteisöllisen tuen tarjoaminen yksinasuville vanhuksille, ruoka- ja lääketoimituksista huolehtiminen sekä yhteistyö misinformaation vähentämiseksi.

Muutamissa maissa on vertailtu itsemurhatilastoja koronapandemiaa edeltävältä ajalta koronapandemian aikaiseen aikaan.

Japanilaisessa tutkimuksessa todettiin, että koronapandemian aikana poikkeuksellisesti naiset ovat tehneet suhteessa enemmän itsemurhia kuin miehet ja että tämän itsemurhataakan merkitys on erittäin merkittävä (Nomura et al., 2020). Tämä tutkimustulos liitettiin siihen, että poikkeusolojen aikana naisten sosioekonominen asema on heikompi kuin miehillä (Nomura et al., 2020).

Australialaisen tutkimuksen mukaan itsemurhaluvuissa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta seitsemässä kuukaudessa, jona Queenslandissa on ollut julistettuna kansanterveysuhka (Leske et al., 2020). Intialaisessa tutkimuksessa todettiin, että pelko koronaviruksen aiheuttamasta taudista oli suurin syy itsemurhaan (Dsouza, Quadros, Hyderabadwala & Mamun, 2020).

Kulttuuri lienee melkoisen määrittelevä tekijä, miten eri maissa reagoidaan koronapandemian aiheuttamaan stressiin ja miten usein se stressi johtaa itsemurhaan. Ajan myötä saanemme vielä tarkempaa tutkimustietoa siitä, miten vakavat vaikutukset koronapandemialla on ollut kokonaisuudessaan. On kuitenkin tärkeää pohtia, miten selviämme tästä pandemiasta yhdessä ja miten voimme lievittää stressiä, jottei se johtaisi itsemurhiin.

Empiirinen tutkimus omassa työssäni tuntuu kallistuvan siihen, että tällä alueella itsemurhayritysten määrä on lisääntynyt, kun vertaan kokemukseeni pari vuotta sitten. Kokemukseni perusteella nuorilla ja nuorilla aikuisilla on erittäin paha olla, sillä he yrittävät itsemurhaa toistuvasti lääkkeiden yliannostuksilla. Tätä vanhemmat aikuiset käyttävät ennemminkin liikaa alkoholia, jolla pyritään turruttamaan paha olo, vaikka aikomuksena ei olekaan itsemurha. Lopulta on jokseenkin huojentavaa, että koronapandemia ei ole päässyt Suomessa valloilleen, sillä siinä tapauksessa seuraukset voisivat olla paljon vakavammat.

Lähteet

Banerjee, D., Rao Kosagisharaf, J. & Sathyanarayana Rao, T. S. (2020). 'The dual pandemic' of suicide and COVID-19: A biopsychosocial narrative of risks and prevention. Psychiatry Research, 293, November 2020, 113577. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.113577.

Dsouza, D. D., Quadros, S., Hyderabadwala, Z. J. & Mamun, M. A. (2020). Aggregated COVID-19 suicide incidences in India: Fear of COVID-19 infection is the prominent causative factor. Psychiatry Research, 290, August 2020, 113145. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.113145. 

Nomura, S., Kawashima, T., Yoneoka, D., Tanoue, Y., Eguchi, A., Gilmour, S., Kawamura, Y., Harada, N. & Hashizume, M. (2020). Trends in suicide in Japan by gender during the COVID-19 pandemic, up to September 2020. Psychiatry Research, 295, January 2021, 113622. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.113622. 

Leske, S., Kõlves, K., Crompton, D., Arensman, E. & de Leo, D. (2020). Real-time suicide mortality data from police reports in Queensland, Australia, during the COVID-19 pandemic: an interrupted time-series analysis. Lancet Psychiatry, 8(1), 58-63. https://doi.org/10.1016/S2215-0366(20)30435-1.

Hyvinvointi koronapandemian aikana

Koronapandemian aikana stressin ja tunteiden hallintakeinojen tärkeys on korostunut. Pandemian aiheuttanut uusi koronavirus on herättänyt epätietoisuutta, joka on johtanut pelkoon ja ahdistukseen. Sosiaalisen turvavälin pitäminen kanssaihmisiin on saanut ihmiset tuntemaan yksinäisyyttä ja jopa eristyneisyyttä. Pandemian pitkittyessä ihmiset ovat uupuneet ja turhautuneet.

Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan. Reaktio voi riippua myös niin sanotusta yhteiskunnallisesta roolista, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset reagoivat eri tavalla kuin esimerkiksi kroonisesti sairaat suuren yleisön keskuudessa.

Stressi voi aiheuttaa pelon ja ahdistuksen lisäksi ongelmia unen ja syömisen kanssa. Stressi voi vaikeuttaa kroonisista sairauksista ja mielenterveysongelmista kärsivien elämää. Stressi voi johtaa päihteiden lisääntyneeseen käyttöön. Näiden perusasioiden vuoksi on tärkeää opetella hallitsemaan stressiään ja tunteitaan.

Ensinnäkin on hyvä huolehtia itsestä ja muista pitämällä yhteyttä kanssaihmisiin. Videopuhelut voivat auttaa yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteiden kanssa, vaikka ne eivät korvaakaan fyysistä läsnäoloa. Muutoin yksinäisyyteen voi auttaa erilaisten asioiden parissa puuhastelu tai vaikka lukeminen eli se, että saa täytettyä vapaa-aikansa mielekkäällä tekemisellä.

Kuva: Kristin Hardwick / StockSnap.io

Pahan olon kanssa ei kannata jäädä yksin. Tarvittaessa voi olla yhteydessä kriisipuhelimeen tai hakeutua oman alueensa päivystykseen, jos läheisiin turvautuminen ei onnistu tai tunnu luontevalta. Oman tilanteensa myöntäminen ei ole häpeä, sillä suurin osa meistä on joutunut kamppailemaan tänä vuonna tavalla tai toisella.

Toisekseen on hyvä huolehtia kehostaan. Terveellinen ruokavalio, liikunta ja riittävä uni ovat erittäin oleellisia jaksamisen kannalta. Niiden merkitys on korostunut erityisesti nyt pandemian aikana. Taito kuunnella kehoaan on näinä aikoina suuri hyöty. Lisäksi voi olla hyödyllistä ihan vain hengittää rauhallisesti ja venytellä tai esimerkiksi meditoida tai joogata. Kuntosalien ollessa kiinni voi jumpata kotona tai ulkona - pointtina on, että tekee edes jotain purkaakseen stressiä.

Lopulta on hyvä pitää taukoa uutisten seuraamisesta niin televisiosta kuin sosiaalisessa mediassa. Jatkuva uutisointi koronapandemiasta voi aiheuttaa ylimääräistä pelkoa ja ahdistusta luomalla jo vakavasta tilanteesta entistä vakavamman ja siten tarpeettomasti ahdistavamman kuvan. Mielekäs tekeminen luo uutisoinnin aiheuttamalle ahdistukselle terveellistä vastapainoa.

Tänä vuonna olemme joutuneet luopumaan paljosta. Kaikkien viranomaismääräysten tavoitteena on ollut hillitä viruksen leviämistä ja siksi suositusten noudattaminen on ollut välttämätöntä. Tällaisessa poikkeustilanteessa on hyvä muistaa, ettei aseta elämälleen liian korkeita tavoitteita, vaan yrittää elää päivä kerrallaan kohti sitä hetkeä, kun toivottavasti saamme viruksen hallintaan.

Koronapandemian vaikutukset terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyteen

Kuva: Direct Media / StockSnap.io

Olemme pian taistelleet koronapandemiaa vastaan vuoden päivät. Ensimmäisistä uuteen koronavirukseen liittyvistä keuhkokuumetapauksista raportoitiin Kiinasta 31.12.19. Ensimmäiset Kiinan ulkopuoliset tartunnat todettiin Thaimaassa 13.1.20, ja lopulta koko maailma oli vielä kovin tuntemattoman koronan vallassa. Vuoden kuluessa 77,7 miljoonaa ihmistä on todennetusti sairastunut koronaviruksesta ja 1,7 miljoonaa on kuollut koronaviruksen vuoksi. Näiden tilastojen suhteen maiden välillä on suuria eroja: Uusi-Seelanti on onnistunut selättämään viruksen, mutta Yhdysvallat on antanut viruksen levitä räjähdysmäisesti. Tätä kirjoittaessani ihmisiä on vihdoin alettu rokottaa koronaa vastaan, mutta samalla koronaviruksesta on löydetty uusi mutaatio. Olemme joutuneet elämään epävarmuuden keskellä kaikkine tunteinemme eikä ole varmaa miten nopeasti tilanne helpottuu.

Uuden koronan vuoksi on tehty paljon erilaisia tutkimuksia. Tässä postauksessa haluan tarkastella tutkimuksia, joissa on keskitytty tutkimaan koronapandemian vaikutuksia terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyteen. Useissa maissa terveydenhuollon henkilöstö on joutunut venymään äärimmilleen ja joustamaan yli kykyjensä. Samalla terveydenhuollon henkilöstö on joutunut toteamaan, että heidän tekemistään uhrauksista ei useinkaan makseta minkäänlaista kompensaatiota. On vain sankariksi ylistämistä ja juhlapuheita, mutta ei todellista arvostusta. Ammattilaiset kuitenkin vastaavat ihmishengistä rautaisella ammattitaidollaan, minkä pitäisi merkitä jotain. Sitä paitsi koronaan sairastuneiden potilaiden hoito on ollut erityisen vaativaa teho-osastoilla. Teho-osastojen hoitajat ja lääkärit ovat korvaamattomia etenkin koulutukseltaan.

Etsin tutkimuksia, joissa oli tarkasteltu koronapandemian vaikutuksia terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyteen. Kiinassa tehdyn tutkimuksen mukaan hoitajat, naiset ja eturintaman työntekijät raportoivat useammin vakavista mielenterveyteen liittyvistä oireista (Lai et al., 2020). Toisessa tutkimuksessa todettiin, että terveydenhuollon työntekijöillä on merkittävä riski sairastua stressiin, ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen koronaviruksen vuoksi (Spoorthy, Pratapa & Mahant, 2020). 

Näitä tekijöitä tutkittiin tarkemmin systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa, josta selvisi, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa ahdistuksen prevalenssi oli 23,2 %, masennuksen 22,8 % ja unettomuuden 38,9 % (Pappa et al., 2020). Toisessa vastaavassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa selvisi, että ahdistuksen prevalenssi on 31,9 %, masennuksen 31,4 % ja unettomuuden 37,9 % (Wu et al., 2020). Lisäksi Wu et al. (2020) raportoivat ahdingon prevalenssin olevan 41,1 %.

Liun et al. (2020) tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemää eri ryhmää: 1) noninfektiiviset krooniset potilaat, 2) koronapotilaat, 3) karanteenissa olevat henkilöt, 4) opiskelijat, 5) suuri yleisö, 6) lääkärit ja hoitajat ja 7) muu sairaalahenkilöstö.

Kaikista näistä lääkäreillä ja hoitajilla oli vähiten masennusta (prevalenssi 31,4 %), toiseksi vähiten ahdistusta (31,9 %), kolmanneksi vähiten ahdinkoa (41,1 %) ja eniten unettomuutta (37,9 %). Tutkimuksessa ei ollut merkitystä sillä onko työskennellyt etu- vai toisessa rintamassa. Mainittakoon, että masennus ja ahdistus oli yleisintä noninfektiivisten kroonisesti sairailla potilailla, karanteenissa olevilla henkilöillä ja koronapotilailla.

Lisäksi Zhangin et al. (2020) tutkimuksessa korostui niin ikään unettomuus: lääkäreillä ja hoitajilla prevalenssi oli 38,4 % versus muilla sairaalan työtekijöillä 30,5 %. Lääkäreillä ja hoitajilla oli myös enemmän ahdistusta (13,0 % versus 8,5 %), masennusta (12,2 versus 9,5 %), somatisaatiota (1,6 % versus 0,4 %) ja pakko-oireita (5,3 % versus 2,2 %).

Zhangin et al. (2020) mukaan psykologiset muutokset tapahtuvat kolmessa vaiheessa, joiden aikana ihmiset mukautuvat niin sanottuun uuteen normaaliin:

1. varhainen vaihe: ristiriita ammatillisen tehtävän ja infektion pelon välillä
2. keskivaihe: ahdistus, masennus, somatisaatio, pakko-oireisuus, pelko ja ärtymys
3. myöhäisvaihe: psykologinen mukautuvuus (merkittävä ja arvokas tehtävä ihmisten terveyden puolesta)

Mainittakoon, että Sampaion, Sequieran & Teixeiran (2020) tutkimuksessa pelko liittyi nimenomaan pelkoon tartuttamisesta ja tarttumisesta.

Tein sosiaalisessa mediassa pienen kyselyn hahmottaakseni suomalaisten hoitajien reaktioita koronapandemiaan. Suurin osa kyselyyn vastanneista raportoi pandemian aiheuttaneen stressiä (133 vastaajaa) ja uupumusta (124). Myös ärtymys (90) oli yleinen oire. Heikentynyt keskittymiskyky ja/tai muisti (63) sekä ahdistus (49) ja unettomuus (44) olivat melko yleisiä oireita. Sen sijaan masennus (17), toivottomuus (17) ja pelko (16) olivat listan hännillä.

Tutkimuksesta riippuen terveydenhuollon henkilöstö on kärsinyt eniten unettomuudesta, ahdingosta tai stressistä ja uupumuksesta. Niin kuin pienessä kyselyssäni kävi ilmi, myös suomalaisessa mediassa on tuotu esille terveydenhuollon henkilöstön uupumista. Uupuminen ei rajoitu vain koronapandemian eturintamassa työskenteleviin tehohoitajiin, vaan myös monet muut ovat joutuneet mukautumaan muutoksiin, venymään ja taipumaan, pelkäämään pahinta ja toistuvasti — jopa turhautuneina — ohjaamaan potilaita ja asiakkaita toimimaan oikein. Ärtymyksen kuvattiinkin liittyvän ihmisten haluttomuuteen noudattaa viranomaisten antamia suosituksia koronapandemian hillitsemiseksi. 

Lopulta kaikki nämä mielenterveyteen viittaavat oireet tulisi ottaa vakavasti, sillä ne vaikuttavat todellisten ihmisten elämään yksilökohtaisesti ja ne vaikuttavat myös terveydenhuollon ammattilaisten työkykyyn ja siten potilasturvallisuuteen ja potilashoidon laatuun. 

Meidän on selvittävä tästä koronapandemiasta yhdessä.

Lähteet

Lai, J., Ma, S., Wang Y., Cai, Z., Hu, J., Wei, N. et al. (2020). Factors associated with mental health outcomes among healthcare workers exposed to coronavirus disease 2019. JAMA Network Open,3(3), e203976. https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2020.3976.

Liu, X., Cheng, Y., Wang, M., Pan, Y., Guo, H., Jiang, R. & Wang, Q. (2020). Psychological state of nursing staff in a large scale of general hospital during COVID-19 epidemic. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(5), 1634-1639. https://doi.org/10.3390/ijerph17051634.

Pappa, S., Ntella V., Giannakas, T., Giannakoulis, V. G., Papoutsi, E. & Katsaounou, P. (2020). Prevalence of depression, anxiety, and insomnia among healthcare workers during the COVID-19 pandemic: A systematic review and meta-analysis. Brain, Behavior and Immunity, 88, 901-907. https://doi.org/10.1016/j.bbi.2020.05.026.)

Sampaio, F., Sequiera, C. & Teixeira, L. (2020). Impact of COVID-19 outbreak on nurses’ mental health: a prospective cohort study. Environmental Research. https://doi.org/10.1016/j.envres.2020.110620.

Spoorthy, M. S., Pratapa, S. K. & Mahant, S. (2020). Mental health problems faced by healthcare workers due to the COVID-19 pandemic - a review. Asian Journal of Psychiatry, 51, 102-119. https://doi.org/10.1016/j.ajp.2020.102119.

Wu, T., Jia, X., Shi, H., Niu, J., Yin, X., Xie, J. & Wang, X. (2020). Prevalence of mental health problems during the COVID-19 pandemic: A systematic review and meta-analysis. Journal of Affective Disorders, 281, 91-98. https://doi.org/10.1016/j.jad.2020.11.117.

Zhang, Y., Wei, L., Li H., Pan, Y., Wang, J., Li, Q., Wu, Q. & Wei, H. (2020). The psychological change process of frontline nurses caring for patients with COVID-19 during its outbreak. Issues in Mental Health Nursing, 41, 525-530. https://doi.org/10.1080/01612840.2020.1752865.

Yhdysvaltain koronatilanteesta

Kuva: Mike Moloney / StockSnap.io

Lokakuun alussa kirjoitin siitä, että olen palannut Suomeen. Paluuni tapahtui jo elokuun lopulla ja olin koronakaranteenissa kaksi viikkoa ennen kuin palasin vanhaan työhöni. Sen jälkeen on pitänyt kiirettä, sillä olen tehnyt paljon ylitöitä rahallisen tilanteen vakauttamiseksi; valtameren yli muuttaminen ei ole erityisen halpaa.

Palasin Suomeen osittain Yhdysvaltain koronatilanteen vuoksi.

Kirjoitin hiljattain kokemuksistani ja havainnoistani Twitterissä.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun luin, että koronalle altistuneet hoitajat olivat tehneet töitä Taysissa. Kirjoitin, että Yhdysvalloissa tämä on arkipäiväistä, sillä koronatilanne on niin paljon huonompi – ja koska Yhdysvalloissa ei yleisesti ottaen ole ammattiliittoja ajamassa sairaanhoitajien tai muiden työntekijöiden etuja, ainakaan yhtä merkittävällä tavalla kuin Suomessa.

Ohiolainen sairaala, jossa itse tein töitä parin vuoden ajan, oli perustanut kolme uutta teho-osastoa ja kolme uutta valvontaosastoa pelkästään koronan vuoksi sen jälkeen, kun olin lähtenyt. Ennen tätä koronapotilaat oli keskitetty sairaalajärjestelmän (sairaanhoitopiiriä vastaava kokonaisuus) yhteen sairaalaan ja ylivuotopotilaat puolestaan sijoitettiin sairaalaani kohorttiosastolle. Koronapotilaiden kanssa työskenteleville maksettiin erityistä koronalisää ja sankariuden luvatussa maassa vapaaehtoisia tuntui löytyvän ihan riittävästi ylläpitämään koronaan liittyvää toimintaa.

Yleisesti ottaen korona on ajanut yhdysvaltalaisen terveydenhuoltojärjestelmän murtumispisteeseen. Vaikka koronaan sairastuneille on saatu luotua petipaikkoja, henkilöstöresursseista on puutetta, sillä myös sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ihmiset ovat sairastuneet koronaan eturintamassa työskennellessään. Tästä syystä on sitten jouduttu todistamaan sitä, että koronapositiiviset ammattilaiset hoitavat koronapositiivisia potilaita. 

Tämän ohella tilanteesta tekee entistä turhauttavamman moni seikka.

Ensinnäkin päivystykseen kerääntyy tehohoitopotilaita, mutta päivystyksen tulisi silti jatkaa tavallista toimintaansa. Vaikka toiset potilaat jättävät hakeutumatta sairaalaan koronan pelossa, päivystyksen tulisi silti kyetä palvelemaan myös muita kuin pelkästään koronapotilaiden tulvaa. Päivystyksessä ei ole resursseja eikä asianmukaista pätevyyttä hoitaa tehohoitopotilaita pidemmällä aikajänteellä. Potilasturvallisuuden vuoksi potilaille olisi löydettävä paikka teho-osastolta, mutta kun naapuriosavaltioissakin on saavutettu maksimikapasiteetti, potilaat joutuvat odottamaan päivystyksessä.

Kun teho-osastolta lopulta vapautuu paikka, terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat arvioimaan ja valitsemaan kuka ventiloiduista potilaista todennäköisimmin selviää hengissä. Se, johon valinta ei osunut, on saattanut kuolla seuraavaan aamuun mennessä.

Osavaltiosta riippuen on annettu määräys pysyä kotona tai määräys maskipakosta. Kaikki osavaltiot eivät kuitenkaan ole ottaneet koronaa tosissaan ja esimerkiksi Floridassa opiskelijat kokoontuivat spring breakille suurin joukoin. Ajan myötä toiset väsyivät maskin käyttöön niin paljon, että alkoivat vastustaa sen käyttöä ja koronaa ylipäätään. 

Koronapositiiviset, intubaation kynnyksellä olevat potilaat ovat väittäneet, että korona on vain huijausta. Kaikesta tieteenvastaisesta käytöksestä ja sen aiheuttamasta turhautumisesta huolimatta ammattilaisten on hoidettava potilaita tasavertaisesti, turvallisesti ja laadukkaasti. Näissä tilanteissa sairaanhoitajille käy hyvin ilmi se, miten fake news -rummutus on juurtunut ja miten vähän sitten ihmiset arvostavat sairaanhoitajien tai edes lääkärien ammattitaitoa. Tilanteen eskaloituminen olisi voitu estää, jos ihmiset olisivat ajatelleet muutakin kuin itseään ja jos ihmiset olisivat suostuneet uhraamaan aikaa ja vaivaa suuremman tavoitteen vuoksi.

Sairaanhoitajat ovat joutuneet todistamaan miten kamala korona on. Useammat kollegat ovat olleet järkyttyneitä siitä, että kun intuboitua potilasta käännetään hieman toiseen asentoon, saturaatiotaso laskee 70 prosenttiin ja toipuminen tästä kestää tuntitolkulla. Happeutuminen on oleellista aivojen optimaaliselle toiminnalle ja korona on liitetty neurologisiin oireisiin. Lisähapen tarve voi kestää lopunikää ja rajoittaa kovasti normaalia elämää.

Koronaan liittyy myös muita hengenvaarallisia oireita, kuten massiivit keuhkoemboliat ja aivoverenkierron häiriöt. Kaikkien näiden liitännäisoireiden vuoksi hoito teho-osastolla on vaativaa eikä tällaiseen kouluteta hetkessä tai korvata reservein. Yhdysvallat kärsii jo nyt vakavasta sairaanhoitajapulasta ja myös lääkäreistä on pulaa; jälkimmäisen vuoksi koulutetaan midlevel-ammattilaisia, kuten nurse practitioner (NP) ja physician's assistant (PA).

Samoin sairaanhoitajat ovat joutuneet todistamaan, kuinka koronapotilaat kuolevat yksin. Vaikka sairaanhoitaja kykenisikin olemaan paikalla kuoleman hetkellä, sairaanhoitaja on pukeutunut suojavarusteisiin, joiden alta näkyvät hädin tuskin silmät. Läheiset saattavat olla videopuhelun kautta yhteydessä potilaaseen, mutta sekään ei ole yhtä lohduttavaa kuin läheisen ihmisen kosketus ja läsnäolo. Monissa kulttuureissa vainajan laitto tai muunlainen hyvästely on tärkeää, mutta koronan vuoksi nämä vierailut ovat jääneet pois kuvioista. Hautajaisiakaan ei välttämättä järjestetä tavalliseen tapaan. Koronapotilaille ei yleisesti ottaen tehdä edes ruumiinavauksia.

Suojavarusteista puheen ollen tilanne on ollut naurettava (jos siinä olisi jotain hauskaa) ottaen huomioon, että Yhdysvallat on maailmanhistorian rikkain maa. Sairaalassani testattiin maskin sopivuus ja annettiin keväällä yksi N95-maski, jota oli käytettävä ainakin syksyyn asti. Toki Battellea käytettiin dekontaminaatioon, mutta moni kyseenalaisti maskin turvallisuuden, kun maskin kuminauhat joutui niittaamaan uudestaan ja uudestaan. Lisäksi kirurgisia suu-nenäsuojuksia joutui käyttämään säästeliäästi, usein ainakin viikon ajan.

Maskitilanteen lisäksi muissa sairaaloissa jouduttiin käyttämään jätesäkkejä varsinaisten suojatakkien asemesta. Tilanne olisi ollut varmasti parempi, jos poliittiset päättäjät olisivat hyväksyneet pandemian olemassaolon ja ylläpitäneet valmiussuunnitelmaa asianmukaisella tavalla.

Vaikka monet potilaat jättävät hakeutumatta päivystykseen tai urgent careen, on etenkin tiettyjä tapauksia, joissa ei voida välttyä hoitojaksolta. Esimerkiksi sydäninfarktit ja auto-onnettomuudet eivät maagisesti pidä taukoa, kun koronan kaltainen pandemia jyllää maailmalla. Kun sairaalat pursuavat koronapotilaita, muidenkin potilaiden kuolleisuus ja muut komplikaatiot lisääntyvät. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ehdi venymään joka paikkaan vaaditussa tahdissa varsinkaan suojavarusteissa, henkilökunta on turhautunutta ja uupunutta ja saanut osakseen liikaa kiittämättömyyttä ja arvostuksen puutetta.

Vallan vaihtuessa Yhdysvalloissa, on luvattu, että tiede nousee jälleen päätöksenteon keskiöön. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että monet ihmiset ovat ehdollistettu toimimaan vahingollisesti. Virheiden korvaaminen vie aikaa ja energiaa, jos onnistuu sittenkään tyydyttävällä tavalla. Toinen toivoa luova tekijä on koronarokote, mutta sillä saavutettava hyöty on tavoiteltua heikompi, jos nämä ehdollistetut ihmiset kieltäytyvät ottamasta rokotetta. Miten mahtaa käydä Yhdysvaltain hegemonialle koronan edessä?