Jaksotyöuudistus

Jaksotyöuudistuksen mukaiseen malliin siirrytään valtakunnallisesti 1.6. alkaen. Omalla työpaikallani uudistus otettiin käyttöön jo vuoden alusta. Jaksotyöuudistuksen tarkoituksena on työntekijän etu, mutta käytännön tasolla uudistus vaatii sopeutumista ja uusia ratkaisuja työvuorosuunnittelussa.

Tehyn mukaan jaksotyöuudistuksen keskeisimmät muutokset ja parannukset ovat seuraavanlaiset:

• Tuplajaksot (3+3) poistuvat. Jatkossa jakson pituus on 2, 3 tai 4 viikkoa.
  Työvuoroluetteloita voidaan edelleen suunnitella valmiiksi useita peräkkäin. 
• Lisätyö poistuu kokoaikatyötä tekeviltä, ylimääräiset tunnit ovat suoraan ylityötä.
  Vanhassa järjestelmässä lisätyötä muodostuu, jos arkipyhäjaksolla työskentelee säännöllisen työaajan yli, mutta ei ylitä ylityörajaa. Lisätyöstä maksetaan vain yksinkertainen tuntipalkka. 
• Ylityökorvaukset maksetaan nopeammin, koska työaikajakso on lyhyempi. Ennalta tiedetyn keskeytyksen taulukko poistuu, ja ennalta suunnitellun keskeytyksen arvo on aina 7 t 39 min. Aiemmin saattoi käydä niin, että ma-pe palkallisessa koulutuksessa ollut joutui työskentelemään vielä 16 tuntia lisää saadakseen listansa täyteen. 
• Muodollinen jaksotyö poistuu. Käytössä on vain yksi jaksotyöaikamuoto.
  Epäoikeudenmukaisiksi koetut keskeytysmääräykset poistuvat. Muodollista jaksotyötä 31.5.2015 saakka tekeviin sovelletaan jatkossa jaksotyömääräyksiä ja he jatkavat ns. päivätyössä. 
• Työvuoroja voi suunnitella enintään seitsemän peräkkäin. 
• Työvuorolistoja ei voi ylisuunnitella, ja aikana annetut työaikakorvaukset on sisällytettävä työvuoroluetteloon.

Ongelmalliseksi on koettu se, että kolmen viikon listaan on mahdutettava tasan 114,75 h. Tämä tuntuu vähentävän joustavaa työvuorosuunnittelua ja mahdollisuutta pidempiin vapaisiin. Työvuorosuunnittelun joustavuudessa olisi huomioitava, että hoitotyö on henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä ja että ihmiset ovat yksilöllisiä fysiologisilta reaktioiltaan.

Työergonomiaan kuuluu työvuorojen kuormittavuuden ja työhyvinvoinnin tutkiminen. Tutkimuksissa on pitkän aikavälin tarkastelussa saatu usein subjektiivisen kokemuksen vastaisia tuloksia. Subjektiivinen kokemus tuntuu määrittelevän paljon tietyn hetken jaksamista; oman rytmin kanssa yhteensopimattomat työvuorot saavat uupumaan ja lisäävät tyytymättömyyttä.

Usein subjektiivinen tunne on se, että pidempien vapaiden eteen voisi tehdä ajoittain pitkän päivän tai useamman yön. Palautumisen saavuttaminen yhden tai kahden päivän vapaan aikana on usein mahdotonta ja palautuminen yövuoroista joka toinen viikko sitäkin vaikeampaa. Lisäksi saattaa olla, että vapaapäiville kasaantuvat kaikenlaiset kodinhoidolliset asiat. Kolmivuorotyön ohella jaksaminen voi vuoron jälkeen tai ennen vuoroa olla tavallista vähäisempää, riippuen paljolti vuorojen aikataulutuksistakin. 

Työaikalainsäädäntö antaa työvuorojen suunnittelulle karkeat raamit. Työpaikkakohtaisesti voi näiden lisäksi olla muita reunaehtoja, kunhan ne eivät ole ristiriidassa edellä mainitun ylemmän auktoriteetin kanssa. Periaatteena tulisi pitää sitä, että reunaehdot perustuvat kyseisen työpaikan yksilölliseen profiiliin ja sitä kautta tukevat työntekijöiden jaksamista työssä.

Työpaikan reunaehtojen ja jaksotyöuudistuksen yhteensovittaminen vaatinevat jonkinlaisten uusien ratkaisujen löytämistä ja kompromissien tekemistä. Toivon mukaan työpaikoilla keskustellaan näistä asioista avoimesti ja asiallisesti. Tärkeintä on lopulta työntekijöiden työhyvinvointi ja sitä kautta tehokas ja laadukas toiminta.

Lepää rauhassa

Vaarini kuoli ruokatorvisyöpään maaliskuun alussa. Odottamaton diagnoosi saatiin vain kolme kuukautta aikaisemmin, kun selviteltiin syytä ruokahaluttomuudelle ja laihtumiselle. Kaikki omaiset jäävät kaipaamaan vaariani, mutta menetys on suurin mummolleni, joka ehti olla 57 vuotta aviossa vaarini kanssa.

Sairastumisen myötä olimme yhä enemmän isovanhempieni apuna ja tukena. Perheeni koki, että eräänlaisena sisäpiirin edustajana olin hyödyksi monessa asiassa. Sanotaanhan usein, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme on monimutkainen. Läheisen sairastuessa vakavasti on varmasti entistä vaikeampaa vastaanottaa ja sisäistää kaikki neuvoja ja ohjeita. Otin mielelläni vastuun kaikista vaarini hoitoon liittyvistä asioista.

Aivan viimeisinä elinpäivinään vaarini vietiin sairaalaan. Syöpä oli vienyt voimat miehestä ja tiesimme mitä oli luvassa. Kukaan ei tiennyt, että kyse oli vain muutamasta päivästä. Kun tilanne yöllä näytti heikolta, kutsuin läheisimmän suvun paikalle ja sain itsekin jäädä vaarini rinnalle. Päivän mittaan yhä useampi ehti paikalle osittain tietämättään jättämään hyvästit. Kivuttoman rauhallinen lähtö koitti jo illalla läheisimpien läsnäollessa. Kiitos hyvästä kivunhoidosta ja armeliaasta poismenosta kuuluu kollegoilleni, jotka panostivat hoitotyön laatuun. Olen ylpeä heistä.

Näin jälkikäteen ajaltetuna saattaa olla, että oman roolin löytäminen ja siihen asettuminen oli vaikeaa. Olenko tässä sairaanhoitajana vai omaisena? Viimeisinä hetkinä läsnäolleille saatoin selittää tilanteen ammattini kautta, mutta en koe olleeni näissä tilanteissa yksinomaan ammattilaisena enkä koe tätä haitallisena. Olen tyytyväinen, että saatoin olla muiden tukena sen olematta itseltäni pois millään tavalla.

Sairaalan kappelissa mummoni ja äitini kanssa puin vaarin taksikuskin pukuun. Ennen pukemista tuli puheeksi vainajanlaitto. Sanottiin, että oman läheisen kohtaaminen kuolleena on aina eri asia kuin hoitamiensa potilaiden kohtaaminen. Ymmärrän sen, mutta itselleni oli tärkeää olla mukana tässä. Vaativa työ on pakottanut käsittelemään kuolemaa kokonaisvaltaisesti, vaikka en sitä olekaan vältellyt. Sisäistämäni myötä itselleni läheisen ihmisen kuolema oli suuremmitta vaivoitta käsiteltävissä, vaikkakaan surulta ei voi välttyä.

Vaikka tiesimme surun saapuvan,

silti toivoimme elämän voittavan.

Ei auttanut apu ihmisten,

ei rakkaus, rukous läheisten.

Vaikan elämän tahtoa ollu ois,

niin vaikea sairaus uuvutti pois.

Sinä ansaitset unen rauhaisan

ja kiitoksen kauneimman.