Tekstin tarkoituksena on vain tosiasiallisesti kertoa sairaanhoitajan kokemuksista,
sellaisesta, mitä maallikot harvemmin näkevät tai ymmärtävät.
Oli epäselvää miksi potilas oli kaatunut ja lyönyt päänsä kotonaan. Potilas antoi selitykseksi selkävaivansa, jonka vuoksi jalat pettivät alta ylösnoustessa. Kliinisen havainnoinnin perusteella heräsi epäilys, että taustalla on jotain muutakin, ja laboratoriotutkimukset osoittivat mm. maksa-arvojen olevan epänormaalit. Potilas kielsi toistuvasti alkoholinkäytön vedoten sympatiaan puolisoaan kohtaan, joka oli joutunut luopumaan alkoholista. Puoliso oli täysin tietämätön potilaan mahdollisesta alkoholiongelmasta, mutta oli kotona löytänyt viinipullon vaatekaapista. Ymmärrettävästi puolison oli vaikeaa sulattaa kaikkea, etenkin sen jälkeen, kun potilas oli seurannassa kouristanut ja muuttunut sekavaksi alkoholin vieroitusoireena.
Toisen potilaan sisko oli huolissaan potilaan jätettyä vastaamatta puhelimeen useamman päivän ajan. Vaikeasti sairas sisko kokosi voimansa ja löysi veljensä istumassa pimeässä huoneessa ties kuinka monetta päivää, virtsat ja ulosteet allaan, hokien jotain epämääräistä. Sairaalassa tarvittiin kymmenisen ihmistä vartijat mukaan lukien pitämään potilasta aloillaan, kun alkoholin aiheuttama delirium sai tämän isokokoisen potilaan käyttäytymään väkivaltaisesti. "Murhaan ja raiskaan teidät kaikki ja teidän äitinne!" Sinä hetkenä opin, että sairaanhoitajilla ei ole lainsuojaa niin kuin lääkäreillä, vartijoilla ja poliiseilla, vaikka hoitajat ovat potilaan rinnalla ympäri vuorokauden. On siis parempi pysyä kaukana kuin uhmata väkivallan uhkaa.
***
Alkoholi on suuri ongelma Suomessa. Usein sen haittavaikutuksille naureskellaan ja ongelmia katsotaan läpi sormien. Rikolliset saavat anteeksi, koska rikosta ei pidetä yhtä tahallisena ja harkittuna kuin selvinpäin tehtyä rikosta. Joka juhannus varoitetaan hukkumiskuolemista ja julkistetaan tilastot. Maanantaiaamun krapulassa ja pahoinvoivana jättäydytään pois töistä. Ei pari olutta päivässä haitaksi ole...
Vieroitusoireet ja muut haittavaikutukset voivat kehittyä myös lyhytkestoisen liikakäytön seurauksena. Useammin kuin harvoin ihminen valehtelee itselleen sekä hoitajalleen ja lääkärilleen arvioidessaan käyttämäänsä alkoholimäärää.
Alkoholin liikakäytön jälkeiset vieroitusoireet vaativat sairaalahoitoa. Delirium tremens eli kansankielisesti juoppohulluus ei ole vain kertomus historiasta tai kohtaus ns. suomalaisesta elokuvasta, vaan se on todellisinta totta nykyaikana. Alkoholin aiheuttama delirium on hengenvaarallinen tila, sillä hoitamattomana 20 % ja hoidettunakin 5-10 % potilaista kuolee.
Tämän deliriumin seurauksena aivoissa riehuu taukoamatta valtava myrsky. Potilas on sekava ja harhaluuloinen, ei tiedosta aikaa, paikkaa tai itseäänkään ja aistii näkö-, kuulo- ja kosketusharhoja. Nämä psyykkiset oireet voivat tehdä potilaasta levottoman ja kiihtyneen, sanallisesti ja fyysisesti väkivaltaisen. Somaattisesti potilaalla voi olla rytmihäiriöitä, syke on nopeutunut ja verenpaine on koholla, potilas hikoilee, keho on kuivunut, potilas voi ajautua hengitysvajaukseen tai potilas voi kouristaa. Deliriumiin liittyy usein myös keuhkokuume ruoan tai jonkin muun vieraan aineen keuhkoihin hengittämisen vuoksi. Hoitojakso voi kestää jopa kuukauden päivät tehostetussa hoidossa.
***
Sairaanhoitajana on ollut ikävä havaita miten suuri ja monimutkainen ongelma alkoholi on. En tiedä miten suhtautuisin alkoholismiin, etenkin kun palapeliin vaikuttaa niin moni asia. Onko se todella sairaus? Onko se valintakysymys? Entä ihmiset, joiden lapsuuden perhe ei ole antanut hyvää mallia elämälle, ovatko he olosuhteidensa vankeja? Miten yhteiskuntamme kulttuuri ja sosiaalinen näkökulma vaikuttavat tässä kohdin yksilön terveyteen? Miksi ihmiset juovat alkoholia – oman henkensä uhalla?
Suurella osalla potilaista alkoholi on vaikuttanut suorasti tai epäsuorasti siihen syyhyn, miksi he ovat hakeutuneet tai joutuneet sairaalaan. Vatsakipu, verioksentelu, aivotärähdys, aivoverenvuoto, murtuma, diabeteksen paheneminen,... Emme kuitenkaan voi alkaa erotella itseaiheutettuja sairauksia ja oireita, koska yleisellä tasolla rajat ovat häilyviä ja koska yhtä lailla hoidontarve on ilmeinen.
Tietyllä tapaa sairaanhoitajissa ja lääkäreissä ja muissakin ammattilaisissa herää ristiriitaisia tunteita, etenkin silloin kun sama potilas joutuu sairaalaan kerta toisensa jälkeen samasta syystä. Lienee kyseessä myös jonkinlainen riittämättömyyden tunne, vaikka kukaan tuskin kuvitteleekaan pelastavansa koko maailman. Ammatillisuutta on hoitaa potilaansa hyvin huolimatta kaikesta mikä voisi saada haluta tekemään toisin.
