Yhdysvaltain koronatilanteesta

Kuva: Mike Moloney / StockSnap.io

Lokakuun alussa kirjoitin siitä, että olen palannut Suomeen. Paluuni tapahtui jo elokuun lopulla ja olin koronakaranteenissa kaksi viikkoa ennen kuin palasin vanhaan työhöni. Sen jälkeen on pitänyt kiirettä, sillä olen tehnyt paljon ylitöitä rahallisen tilanteen vakauttamiseksi; valtameren yli muuttaminen ei ole erityisen halpaa.

Palasin Suomeen osittain Yhdysvaltain koronatilanteen vuoksi.

Kirjoitin hiljattain kokemuksistani ja havainnoistani Twitterissä.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun luin, että koronalle altistuneet hoitajat olivat tehneet töitä Taysissa. Kirjoitin, että Yhdysvalloissa tämä on arkipäiväistä, sillä koronatilanne on niin paljon huonompi – ja koska Yhdysvalloissa ei yleisesti ottaen ole ammattiliittoja ajamassa sairaanhoitajien tai muiden työntekijöiden etuja, ainakaan yhtä merkittävällä tavalla kuin Suomessa.

Ohiolainen sairaala, jossa itse tein töitä parin vuoden ajan, oli perustanut kolme uutta teho-osastoa ja kolme uutta valvontaosastoa pelkästään koronan vuoksi sen jälkeen, kun olin lähtenyt. Ennen tätä koronapotilaat oli keskitetty sairaalajärjestelmän (sairaanhoitopiiriä vastaava kokonaisuus) yhteen sairaalaan ja ylivuotopotilaat puolestaan sijoitettiin sairaalaani kohorttiosastolle. Koronapotilaiden kanssa työskenteleville maksettiin erityistä koronalisää ja sankariuden luvatussa maassa vapaaehtoisia tuntui löytyvän ihan riittävästi ylläpitämään koronaan liittyvää toimintaa.

Yleisesti ottaen korona on ajanut yhdysvaltalaisen terveydenhuoltojärjestelmän murtumispisteeseen. Vaikka koronaan sairastuneille on saatu luotua petipaikkoja, henkilöstöresursseista on puutetta, sillä myös sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ihmiset ovat sairastuneet koronaan eturintamassa työskennellessään. Tästä syystä on sitten jouduttu todistamaan sitä, että koronapositiiviset ammattilaiset hoitavat koronapositiivisia potilaita. 

Tämän ohella tilanteesta tekee entistä turhauttavamman moni seikka.

Ensinnäkin päivystykseen kerääntyy tehohoitopotilaita, mutta päivystyksen tulisi silti jatkaa tavallista toimintaansa. Vaikka toiset potilaat jättävät hakeutumatta sairaalaan koronan pelossa, päivystyksen tulisi silti kyetä palvelemaan myös muita kuin pelkästään koronapotilaiden tulvaa. Päivystyksessä ei ole resursseja eikä asianmukaista pätevyyttä hoitaa tehohoitopotilaita pidemmällä aikajänteellä. Potilasturvallisuuden vuoksi potilaille olisi löydettävä paikka teho-osastolta, mutta kun naapuriosavaltioissakin on saavutettu maksimikapasiteetti, potilaat joutuvat odottamaan päivystyksessä.

Kun teho-osastolta lopulta vapautuu paikka, terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat arvioimaan ja valitsemaan kuka ventiloiduista potilaista todennäköisimmin selviää hengissä. Se, johon valinta ei osunut, on saattanut kuolla seuraavaan aamuun mennessä.

Osavaltiosta riippuen on annettu määräys pysyä kotona tai määräys maskipakosta. Kaikki osavaltiot eivät kuitenkaan ole ottaneet koronaa tosissaan ja esimerkiksi Floridassa opiskelijat kokoontuivat spring breakille suurin joukoin. Ajan myötä toiset väsyivät maskin käyttöön niin paljon, että alkoivat vastustaa sen käyttöä ja koronaa ylipäätään. 

Koronapositiiviset, intubaation kynnyksellä olevat potilaat ovat väittäneet, että korona on vain huijausta. Kaikesta tieteenvastaisesta käytöksestä ja sen aiheuttamasta turhautumisesta huolimatta ammattilaisten on hoidettava potilaita tasavertaisesti, turvallisesti ja laadukkaasti. Näissä tilanteissa sairaanhoitajille käy hyvin ilmi se, miten fake news -rummutus on juurtunut ja miten vähän sitten ihmiset arvostavat sairaanhoitajien tai edes lääkärien ammattitaitoa. Tilanteen eskaloituminen olisi voitu estää, jos ihmiset olisivat ajatelleet muutakin kuin itseään ja jos ihmiset olisivat suostuneet uhraamaan aikaa ja vaivaa suuremman tavoitteen vuoksi.

Sairaanhoitajat ovat joutuneet todistamaan miten kamala korona on. Useammat kollegat ovat olleet järkyttyneitä siitä, että kun intuboitua potilasta käännetään hieman toiseen asentoon, saturaatiotaso laskee 70 prosenttiin ja toipuminen tästä kestää tuntitolkulla. Happeutuminen on oleellista aivojen optimaaliselle toiminnalle ja korona on liitetty neurologisiin oireisiin. Lisähapen tarve voi kestää lopunikää ja rajoittaa kovasti normaalia elämää.

Koronaan liittyy myös muita hengenvaarallisia oireita, kuten massiivit keuhkoemboliat ja aivoverenkierron häiriöt. Kaikkien näiden liitännäisoireiden vuoksi hoito teho-osastolla on vaativaa eikä tällaiseen kouluteta hetkessä tai korvata reservein. Yhdysvallat kärsii jo nyt vakavasta sairaanhoitajapulasta ja myös lääkäreistä on pulaa; jälkimmäisen vuoksi koulutetaan midlevel-ammattilaisia, kuten nurse practitioner (NP) ja physician's assistant (PA).

Samoin sairaanhoitajat ovat joutuneet todistamaan, kuinka koronapotilaat kuolevat yksin. Vaikka sairaanhoitaja kykenisikin olemaan paikalla kuoleman hetkellä, sairaanhoitaja on pukeutunut suojavarusteisiin, joiden alta näkyvät hädin tuskin silmät. Läheiset saattavat olla videopuhelun kautta yhteydessä potilaaseen, mutta sekään ei ole yhtä lohduttavaa kuin läheisen ihmisen kosketus ja läsnäolo. Monissa kulttuureissa vainajan laitto tai muunlainen hyvästely on tärkeää, mutta koronan vuoksi nämä vierailut ovat jääneet pois kuvioista. Hautajaisiakaan ei välttämättä järjestetä tavalliseen tapaan. Koronapotilaille ei yleisesti ottaen tehdä edes ruumiinavauksia.

Suojavarusteista puheen ollen tilanne on ollut naurettava (jos siinä olisi jotain hauskaa) ottaen huomioon, että Yhdysvallat on maailmanhistorian rikkain maa. Sairaalassani testattiin maskin sopivuus ja annettiin keväällä yksi N95-maski, jota oli käytettävä ainakin syksyyn asti. Toki Battellea käytettiin dekontaminaatioon, mutta moni kyseenalaisti maskin turvallisuuden, kun maskin kuminauhat joutui niittaamaan uudestaan ja uudestaan. Lisäksi kirurgisia suu-nenäsuojuksia joutui käyttämään säästeliäästi, usein ainakin viikon ajan.

Maskitilanteen lisäksi muissa sairaaloissa jouduttiin käyttämään jätesäkkejä varsinaisten suojatakkien asemesta. Tilanne olisi ollut varmasti parempi, jos poliittiset päättäjät olisivat hyväksyneet pandemian olemassaolon ja ylläpitäneet valmiussuunnitelmaa asianmukaisella tavalla.

Vaikka monet potilaat jättävät hakeutumatta päivystykseen tai urgent careen, on etenkin tiettyjä tapauksia, joissa ei voida välttyä hoitojaksolta. Esimerkiksi sydäninfarktit ja auto-onnettomuudet eivät maagisesti pidä taukoa, kun koronan kaltainen pandemia jyllää maailmalla. Kun sairaalat pursuavat koronapotilaita, muidenkin potilaiden kuolleisuus ja muut komplikaatiot lisääntyvät. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ehdi venymään joka paikkaan vaaditussa tahdissa varsinkaan suojavarusteissa, henkilökunta on turhautunutta ja uupunutta ja saanut osakseen liikaa kiittämättömyyttä ja arvostuksen puutetta.

Vallan vaihtuessa Yhdysvalloissa, on luvattu, että tiede nousee jälleen päätöksenteon keskiöön. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että monet ihmiset ovat ehdollistettu toimimaan vahingollisesti. Virheiden korvaaminen vie aikaa ja energiaa, jos onnistuu sittenkään tyydyttävällä tavalla. Toinen toivoa luova tekijä on koronarokote, mutta sillä saavutettava hyöty on tavoiteltua heikompi, jos nämä ehdollistetut ihmiset kieltäytyvät ottamasta rokotetta. Miten mahtaa käydä Yhdysvaltain hegemonialle koronan edessä?