Osastonhoitaja järjesti raportointikokeilun, jonka tavoitteena oli säästää aikaa ja käyttää aikaa tehokkaammin heti vuoron alussa. Ajatuksena oli, että suunnitellun muutoksen myötä sairaanhoitajilla jäisi paremmin aikaa varsinaiseen potilaiden hoitotyöhön.
Raportointikokeilu on osa "innovatiivisia ratkaisuja sairaanhoitajapulaan", sillä kyseisellä tehovalvonnan osastolla sairaanhoitajat saavat kolmen potilaan asemesta vähintään neljä, mutta usein jopa viisi potilasta hoidettavakseen, koska sairaala ei ole syystä tai toisesta onnistunut rekrytoimaan riittävästi sairaanhoitajia ratkaistakseen vajaaresurssoinnin ja siitä aiheutuvat potilasturvallisuuden ongelmat.
Ensimmäisenä tavoitteena oli, että potilasarviointi ja muut kirjattavat asiat tulisi kirjattua oikea-aikaisesti, mikä on tärkeää mm. siksi, että kolmannen osapuolen sovellus analysoi potilastietojärjestelmään kirjattua tietoa ennakoidakseen potilaan voinnissa tapahtuvia muutoksia, jotta potilaan tilan romahtamiseen voitaisiin puuttua ennaltaehkäisevästi.
Oikea-aikainen kirjaaminen on tärkeää myös siksi, että muut ammattilaiset käyttävät kirjattuja tietoja päätöksentekonsa tukena. Jos esimerkiksi nestetasapainoa ei ole kirjattu oikea-aikaisesti, potilaalle voidaan määrätä lääkettä, jota potilas ei oikeasti tarvitsisikaan.
Toisena tavoitteena oli, että aamulääkkeiden annosteleminen tulisi suoritettua oikea-aikaisesti. Oikea-aikainen lääkkeiden annostelemisen tärkeys on melko yksiselittäistä, etenkin, kun kyseessä on tehovalvontaosasto. Potilaat voivat olla erittäin huonossa kunnossa ja ovat siten riippuvaisia lääkkeistään ja potilaat saavat useita erilaisia lääkkeitä, jotka voivat olla keskenään sopimattomia samaan aikaan annosteltuna.
Raportointikokeilu oli suunniteltu pääpiirteittäin niin, että raporttia vastaanottavaa sairaanhoitajaa varten potilastietojärjestelmän sivupalkkiin on jo valmiiksi kirjattu potilaan tulosyy, diagnoosit, tehdyt ja odottavat tutkimukset, osastohoitojakson aikaiset leikkaukset ja muut operaatiot, ajantasaisin potilasarviointi järjestelmittäin (neurologinen, hengitys, sydän ja verenkierto, jne.), letkut ja laitteet, haavat, jne. sekä kotiutumissuunnitelma ajantasaisine esteineen.
Tämänkaltaiseen raporttiin olin jo ehtinyt tottua, mutta täällä on ollut tapana kirjoittaa kaikki muistiinpanoina paperille ja raportilla kului turhaa aikaa siihen, että vastaanottava sairaanhoitaja ehti kirjoittaa kaikki nippelitiedot paperille, vaikka ajantasaisin tieto on aina yksin potilastietojärjestelmässä.
Sivuhuomioina sanottakoon tavanomaisen raportoinnin hitauden valottamiseksi, että toisinaan näitä raportoitavia tietoja oli kerrattava tai annettava varsinaista opetusta, sillä sairaanhoitajien vaihtuvuus on suurta ja suurimmalla osalla sairaanhoitajista on alle kaksi vuotta työkokemusta tällä. Tämän huomion tarkoituksena ei ole kritisoida näitä vastavalmistuneita ja muuten vähän kokeneita sairaanhoitajia, vaan vastuu henkilöstöresursseista on sairaalalla. Tutkimukset osoittavat, että vakituinen henkilökunta edistää potilasturvallisuuden toteutumista.
Raportointikokeilussa oli uutta myös se, että raportti käydään potilaan vierellä potilashuoneessa, jotta voitaisiin edistää potilaan osallistumista ja sitoutumista hoitoonsa sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen. Sairaanhoitajat esittivät erilaisia huolenaiheita tähän liittyen, sillä he eivät olleet tottuneet käymään raporttia potilaan kuullen. Keskeyttäisivätkö potilaat kysymyksillään tai kiireettömillä pyynnöillään raportin eikä aikaa säästyisikään? Pahoittaisivatko potilaat mielensä, jos sairaanhoitaja mainitsee terveyteen liittyviä sensitiivisiä asioita?
Raportointikokeilussa eniten vastustusta aiheutti se, että varsinaisen raportin jälkeen raporttia antava sairaanhoitaja kirjaisi raporttia vastaanottavan sairaanhoitajan tekemän kokonaisvaltaisen potilasarvioinnin. Asiasta oltiin yritetty tiedottaa ja keskustella, että jokainen on vastuussa vain omasta arvioinnistaan, ja vaikka raportin antanut sairaanhoitaja kirjaa toisen puolesta, potilastietojärjestelmä tallentaa, että sairaanhoitaja 1 on kirjannut sairaanhoitajan 2 puolesta ja että sairaanhoitaja 2 on "vastuussa" kirjatusta – ja sairaanhoitajan 2 vastuulla on myös tarkistaa, että sairaanhoitaja 1 on kirjannut juuri niin kuin sairaanhoitaja 2 on tarkoittanut. Silti eräs vastavalmistunut sairaanhoitaja kävi kierroksilla, että hän ei halua kirjata toisen puolesta, koska hän ei halua joutua oikeuden eteen.
Raportointikokeilun aikana koin jokseenkin ongelmalliseksi seuraavat pointit:
- Potilaan tulosyyn kirjaaminen on tehty puutteellisesti vain kopioimalla katkelma lääkärin tulotekstistä, joka ei kerro tarkemmin esim. eri murtumista tai muista vammoista tai leikkauksista tai joka ei laajemmin kuvasta hoitotyön näkökulmaa.
- Arviointi kirjataan eri järjestyksessä kuin missä olen tottunut tekemään arvioinnin tehokkaasti ja jokaisella sairaanhoitajalla on oma tyylinsä tehdä arviointi, ts. aikaa kului järjestyksen lunttaamiseen, jotta kirjaajan ei tarvitsisi hyppiä eri osioiden välillä.
- Kirjaava sairaanhoitaja saattaa kirjata hitaasti eikä pysy sujuvan arvoinnin tahdissa.
- Kirjaava/arvioiva sairaanhoitaja saattaa haluta kirjata/kirjattavan liiallisesti kahteen kertaan "varmuuden vuoksi", vaikka sairaalan ohjeena on kirjata vain poikkeukset (potilastietojärjestelmän otsikoissa on määritelty mitä "normaalin rajoissa" tarkoittaa, joten niihin liittyviä laatikoita ei tarvitse kirjata uudelleen, mikä säästää aikaa.)
- Vuororaporttiin on varattu 30 minuuttia, mutta raportointikokeilun myötä – ainakin näin alkuvaiheessa – raportointiin kului 45 minuuttia tai jopa tunti, mikä on tylsää sen sairaanhoitajan kannalta, joka odottaa kotiinpääsyä 12,5-tuntisen vuoron jälkeen. Toisekseen sairaala yrittää yleensä välttää minkäänlaisen ylityöajan kertymistä, mutta tämän raportointikokeilun myötä useammalle sairaanhoitajalle kertyi tätä ylityöaikaa.
- Jotkut sairaanhoitajat eivät kyenneet luopumaan pinttyneestä tavastaan kirjoittaa raporttia paperille ja tähän kului tarpeettomasti aikaa raportointikokeilun tulosten tarkastelemisen kannalta.
Lopulta kannatan sitä, ettei sairaanhoitajien tarvitse enää tuhlata aikaa siihen, että kirjoitamme paperilla monta kertaa sen, minkä voi kirjoittaa ja lukea potilastietojärjestelmästä ja että käymme raportin läpi potilashuoneessa. Toisaalta kannatan sitä, että hoidettuamme raportin tällä kannattamallani tavalla, jatkan tekemällä arvioinnin itsenäisesti ja kirjaan sen itse, jotta voisin säästää enemmän aikaa ja jotta toisen sairaanhoitajan ei tarvitse jäädä ylitöihin kirjurikseni. Näin homma toimi Suomessa ja näin se voi toimia myös täällä, mikäli halutaan päästä oikeisiin tuloksiin.
