Koronapandemian vaikutukset terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyteen

Kuva: Direct Media / StockSnap.io

Olemme pian taistelleet koronapandemiaa vastaan vuoden päivät. Ensimmäisistä uuteen koronavirukseen liittyvistä keuhkokuumetapauksista raportoitiin Kiinasta 31.12.19. Ensimmäiset Kiinan ulkopuoliset tartunnat todettiin Thaimaassa 13.1.20, ja lopulta koko maailma oli vielä kovin tuntemattoman koronan vallassa. Vuoden kuluessa 77,7 miljoonaa ihmistä on todennetusti sairastunut koronaviruksesta ja 1,7 miljoonaa on kuollut koronaviruksen vuoksi. Näiden tilastojen suhteen maiden välillä on suuria eroja: Uusi-Seelanti on onnistunut selättämään viruksen, mutta Yhdysvallat on antanut viruksen levitä räjähdysmäisesti. Tätä kirjoittaessani ihmisiä on vihdoin alettu rokottaa koronaa vastaan, mutta samalla koronaviruksesta on löydetty uusi mutaatio. Olemme joutuneet elämään epävarmuuden keskellä kaikkine tunteinemme eikä ole varmaa miten nopeasti tilanne helpottuu.

Uuden koronan vuoksi on tehty paljon erilaisia tutkimuksia. Tässä postauksessa haluan tarkastella tutkimuksia, joissa on keskitytty tutkimaan koronapandemian vaikutuksia terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyteen. Useissa maissa terveydenhuollon henkilöstö on joutunut venymään äärimmilleen ja joustamaan yli kykyjensä. Samalla terveydenhuollon henkilöstö on joutunut toteamaan, että heidän tekemistään uhrauksista ei useinkaan makseta minkäänlaista kompensaatiota. On vain sankariksi ylistämistä ja juhlapuheita, mutta ei todellista arvostusta. Ammattilaiset kuitenkin vastaavat ihmishengistä rautaisella ammattitaidollaan, minkä pitäisi merkitä jotain. Sitä paitsi koronaan sairastuneiden potilaiden hoito on ollut erityisen vaativaa teho-osastoilla. Teho-osastojen hoitajat ja lääkärit ovat korvaamattomia etenkin koulutukseltaan.

Etsin tutkimuksia, joissa oli tarkasteltu koronapandemian vaikutuksia terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyteen. Kiinassa tehdyn tutkimuksen mukaan hoitajat, naiset ja eturintaman työntekijät raportoivat useammin vakavista mielenterveyteen liittyvistä oireista (Lai et al., 2020). Toisessa tutkimuksessa todettiin, että terveydenhuollon työntekijöillä on merkittävä riski sairastua stressiin, ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen koronaviruksen vuoksi (Spoorthy, Pratapa & Mahant, 2020). 

Näitä tekijöitä tutkittiin tarkemmin systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa, josta selvisi, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa ahdistuksen prevalenssi oli 23,2 %, masennuksen 22,8 % ja unettomuuden 38,9 % (Pappa et al., 2020). Toisessa vastaavassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa selvisi, että ahdistuksen prevalenssi on 31,9 %, masennuksen 31,4 % ja unettomuuden 37,9 % (Wu et al., 2020). Lisäksi Wu et al. (2020) raportoivat ahdingon prevalenssin olevan 41,1 %.

Liun et al. (2020) tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemää eri ryhmää: 1) noninfektiiviset krooniset potilaat, 2) koronapotilaat, 3) karanteenissa olevat henkilöt, 4) opiskelijat, 5) suuri yleisö, 6) lääkärit ja hoitajat ja 7) muu sairaalahenkilöstö.

Kaikista näistä lääkäreillä ja hoitajilla oli vähiten masennusta (prevalenssi 31,4 %), toiseksi vähiten ahdistusta (31,9 %), kolmanneksi vähiten ahdinkoa (41,1 %) ja eniten unettomuutta (37,9 %). Tutkimuksessa ei ollut merkitystä sillä onko työskennellyt etu- vai toisessa rintamassa. Mainittakoon, että masennus ja ahdistus oli yleisintä noninfektiivisten kroonisesti sairailla potilailla, karanteenissa olevilla henkilöillä ja koronapotilailla.

Lisäksi Zhangin et al. (2020) tutkimuksessa korostui niin ikään unettomuus: lääkäreillä ja hoitajilla prevalenssi oli 38,4 % versus muilla sairaalan työtekijöillä 30,5 %. Lääkäreillä ja hoitajilla oli myös enemmän ahdistusta (13,0 % versus 8,5 %), masennusta (12,2 versus 9,5 %), somatisaatiota (1,6 % versus 0,4 %) ja pakko-oireita (5,3 % versus 2,2 %).

Zhangin et al. (2020) mukaan psykologiset muutokset tapahtuvat kolmessa vaiheessa, joiden aikana ihmiset mukautuvat niin sanottuun uuteen normaaliin:

1. varhainen vaihe: ristiriita ammatillisen tehtävän ja infektion pelon välillä
2. keskivaihe: ahdistus, masennus, somatisaatio, pakko-oireisuus, pelko ja ärtymys
3. myöhäisvaihe: psykologinen mukautuvuus (merkittävä ja arvokas tehtävä ihmisten terveyden puolesta)

Mainittakoon, että Sampaion, Sequieran & Teixeiran (2020) tutkimuksessa pelko liittyi nimenomaan pelkoon tartuttamisesta ja tarttumisesta.

Tein sosiaalisessa mediassa pienen kyselyn hahmottaakseni suomalaisten hoitajien reaktioita koronapandemiaan. Suurin osa kyselyyn vastanneista raportoi pandemian aiheuttaneen stressiä (133 vastaajaa) ja uupumusta (124). Myös ärtymys (90) oli yleinen oire. Heikentynyt keskittymiskyky ja/tai muisti (63) sekä ahdistus (49) ja unettomuus (44) olivat melko yleisiä oireita. Sen sijaan masennus (17), toivottomuus (17) ja pelko (16) olivat listan hännillä.

Tutkimuksesta riippuen terveydenhuollon henkilöstö on kärsinyt eniten unettomuudesta, ahdingosta tai stressistä ja uupumuksesta. Niin kuin pienessä kyselyssäni kävi ilmi, myös suomalaisessa mediassa on tuotu esille terveydenhuollon henkilöstön uupumista. Uupuminen ei rajoitu vain koronapandemian eturintamassa työskenteleviin tehohoitajiin, vaan myös monet muut ovat joutuneet mukautumaan muutoksiin, venymään ja taipumaan, pelkäämään pahinta ja toistuvasti — jopa turhautuneina — ohjaamaan potilaita ja asiakkaita toimimaan oikein. Ärtymyksen kuvattiinkin liittyvän ihmisten haluttomuuteen noudattaa viranomaisten antamia suosituksia koronapandemian hillitsemiseksi. 

Lopulta kaikki nämä mielenterveyteen viittaavat oireet tulisi ottaa vakavasti, sillä ne vaikuttavat todellisten ihmisten elämään yksilökohtaisesti ja ne vaikuttavat myös terveydenhuollon ammattilaisten työkykyyn ja siten potilasturvallisuuteen ja potilashoidon laatuun. 

Meidän on selvittävä tästä koronapandemiasta yhdessä.

Lähteet

Lai, J., Ma, S., Wang Y., Cai, Z., Hu, J., Wei, N. et al. (2020). Factors associated with mental health outcomes among healthcare workers exposed to coronavirus disease 2019. JAMA Network Open,3(3), e203976. https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2020.3976.

Liu, X., Cheng, Y., Wang, M., Pan, Y., Guo, H., Jiang, R. & Wang, Q. (2020). Psychological state of nursing staff in a large scale of general hospital during COVID-19 epidemic. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(5), 1634-1639. https://doi.org/10.3390/ijerph17051634.

Pappa, S., Ntella V., Giannakas, T., Giannakoulis, V. G., Papoutsi, E. & Katsaounou, P. (2020). Prevalence of depression, anxiety, and insomnia among healthcare workers during the COVID-19 pandemic: A systematic review and meta-analysis. Brain, Behavior and Immunity, 88, 901-907. https://doi.org/10.1016/j.bbi.2020.05.026.)

Sampaio, F., Sequiera, C. & Teixeira, L. (2020). Impact of COVID-19 outbreak on nurses’ mental health: a prospective cohort study. Environmental Research. https://doi.org/10.1016/j.envres.2020.110620.

Spoorthy, M. S., Pratapa, S. K. & Mahant, S. (2020). Mental health problems faced by healthcare workers due to the COVID-19 pandemic - a review. Asian Journal of Psychiatry, 51, 102-119. https://doi.org/10.1016/j.ajp.2020.102119.

Wu, T., Jia, X., Shi, H., Niu, J., Yin, X., Xie, J. & Wang, X. (2020). Prevalence of mental health problems during the COVID-19 pandemic: A systematic review and meta-analysis. Journal of Affective Disorders, 281, 91-98. https://doi.org/10.1016/j.jad.2020.11.117.

Zhang, Y., Wei, L., Li H., Pan, Y., Wang, J., Li, Q., Wu, Q. & Wei, H. (2020). The psychological change process of frontline nurses caring for patients with COVID-19 during its outbreak. Issues in Mental Health Nursing, 41, 525-530. https://doi.org/10.1080/01612840.2020.1752865.