9.5.2014

Some sairaanhoitajan mahdollisuutena

Sairaanhoitajaliitto on 14.3.2013 päivätyssä artikkelissaan kirjoittanut sairaanhoitajista sosiaalisessa mediassa. Kieltämättä sosiaalisesta mediasta on myös ammatillisia hyötyjä, etenkin hoitotyön kaltaisessa ammatissa. Artikkelissa lainataan sh, TtM Johanna Ollia (blogi, Twitter) seuraavanlaisesti: "Näyttää vahvasti siltä, että sairaanhoitajat ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä vapaa-ajan asioissa, mutta ammatillisessa mielessä käyttö on vielä hyvin vähäistä."

Muistan joskus parin viime vuoden aikana lukeneeni (vai kuunnelleeni?) tietoturva-asiantuntijan haastattelua, joka sai dramaattisesti muuttamaan mielipidettäni suhtautumisesta oman persoonan näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa tai ylipäätään netissä. Sen sijaan, että yrittää pitää kaiken itseään koskevan tiedon salaisena olisi suositeltavaa luoda itselleen aktiivinen ja laaja läsnäolo. Tämä on itselle eduksi siinä tapauksessa, että joku päättää syystä tai toisesta levittää valheellista tietoa toisen nimissä. Tällöin saattaa olla vaikeaa selittää esim. työnantajalle mikä on totta. (Työnantajilla ei ole oikeutta googlettaa työnhakijoita, mutta sattumalta ei voi välttyä.) Itselleni tämä sisäinen paradigman muutos on avannut mahdollisuuden ylipäätään alkaa kirjoittaa julkista blogia.

Toinen painava tekijä on halu vaikuttaa ja luoda ammatillista keskustelua sekä verkostoa - itseni ja muiden hyväksi. Hoitotyössä jatkuva kehitys on merkittävässä asemassa. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi tammikuussa 2014 koen keskustelun ja verkostoitumisen tarpeen entistä tärkeämmäksi pysyäkseni mukana hoitoalan trendeissä laajemmassa mittakaavassa - kansallisesti ja kansainvälisesti. Olli kommentoi:
Somen kautta saa kokemustietoa laajemmalta verkostolta kuin omilta työkavereilta. Myös tutkittua tietoa löytää helpommin kuin itse etsimällä. Esimerkiksi lasten hoitotyöstä saa sopivasti suodatettua tietoa seuraamalla esimerkiksi Twitterissä alan asiantuntijoita.
...
Sosiaalinen media tarjoaa sairaanhoitajille myös mahdollisuuden välittää terveystietoa ja toteuttaa sairaanhoitajan eettisiin oheisiin kuuluvaa kohtaa: Sairaanhoitajat osallistuvat ihmisten terveyttä, elämän laatua ja hyvinvointia koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. 
Valmistuin sairaanhoitajaksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta (Pori), jossa yksi viimeisimpiä opintojaksoja oli näyttöön perustuva hoitotyö ja hoitotyön laatu. Opintojakson käytännönläheiset tehtävät oli integroitu osaltaan viimeiseen syventävään työharjoitteluun, jonka suoritin Satakunnan keskussairaalan päivystyspoliklinikalla. Seminaarityössä tarkastelin todellisen potilasesimerkin kautta prosessikuvauksen toteutumista päivystyspotilaan hoitotyössä (AVH-potilaan hoitotyö päivystyspoliklinikalla -esitys). Tähän seminaarityöhön liittyen sanottakoon, että päivystyksessä toiminta perustuu nimenomaan standardoituihin toimintaohjeisiin (esim. Käypä hoito -suositus aivoinfarktista), jotta akuutissa tilanteessa hoitotyö olisi mahdollisimman tehokasta potilaan etua ajatellen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen toimijan on hahmotettava prosessi ja osattava toimia omassa roolissaan - ennakoiden. Tietotaidon, intuition ja kokemuksen merkitys korostuu erityisellä tavalla päivystyshoitotyön akuuteimmissa tilanteissa.

Koen tärkeäksi olla mukana vaikuttamassa ja kehittämässä hoitotyötä meille kaikille parempaan suuntaan. Elinikäinen oppiminen on mahdollisuus ja haaste, jonka otan mielelläni vastaan. Toisinaan miettii omaa asennettaan innostuneena innovaattorina ja sen vaikutusta muihin, sillä hoitotyön todellisuus on usein kiireen tai muun vuoksi raskasta. Tuntuu, että toisten mielestä on helpompi tehdä asioita samalla tavalla kuin ne on tehty edelliset 30 vuotta, ja itsehän en ole edes ollut vielä syntynyt silloin. Mielestäni on paljon järkevämpää keskustella asioista kuin jatkaa valittamista. Me yhdessä luomme todellisuutemme ja teemme valintamme siitä haluammeko arkikokemuksemme olevan pääosin positiivista vai negatiivista. Näen kehittämisen voivan olla keino mahdollistaa muutoksia, jotka kantavat positiivisen vaikutuksensa myös joihinkin kiirettä aiheuttaviin tekijöihin. Mitä meillä on menetettävää - paitsi uudet hoitajat, jotka kyllästyvät ja vaihtavat alaa? XY-sukupolvi on tulossa ryminällä emmekä me hyväksy mitä tahansa. Miten siinä tapauksessa tulemme selviämään suuresta eläköityvien ja toisaalta ikääntyneiden määrästä?

Toivottavasti voin kantaa oman korteni kekoon tämän blogin avulla!

4 kommenttia:

  1. Hei, mahtavaa, että olet aloittanut ammatillisen hoitotyöblogin! Tällaisille on tosiaan tilausta. Kuten sanot, tämä on yksi tapa kehittää hoitotyötä, jakaa omaa osaamistaan ja toivottavasti myös verkostoitua niiden kanssa, jotka myös jakavat omaa osaamistaan.

    Hyvä, että otit puheeksi tuonkin, miten tärkeää on itse huolehtia siitä, mitä netistä löytyy omalla nimellä. Löytyykö pelkkiä vapaa-ajan höpinöitä vai asiallista ammatillista tekstiä - jos sellaista on tarkoituksella kirjoittanut, sen voi muuten työtä hakiessaan itse työnantajalle mainita,jolloin hän saa mahdollisuuden luvalla tutustua ajatuksiisi laajemminkin.

    Kirjoitathan tänne myöhemmin lyhennelmän seminaarityöstäsi? Tai vaikka useaitakin pieniä kirjoituksia, pala kerrallaan?

    Sairaanhoitajista ja somesta on muutenkin ihan tuorekin juttu Sairaanhoitajalehden sivuilla:
    http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/sairaanhoitajalehti/?x86803346=166238283

    Näkemisiin & kuulemisiin somessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Johanna, kiitos kommentistasi! On mukavaa saada kannustusta jo heti bloggaamisen alkumetreillä. Olen varma, että blogi hakee muotoaan jonkin aikaa - tai mikä maailmassa nyt koskaan saataisiin saavuttamaan täydellisyys? Toivottavasti jäät seuraamaan ja kommentoit jatkossakin.

      Linkkaamassasi jutussa kirjoitettiin, että "Potilaisiin liittyvistä asioista ei pidä keskustella miltään osin sosiaalisessa mediassa." Jäin miettimään mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa, ts. onko yksittäisestä potilastapauksesta kirjoittaminen kiellettyä siinäkin tapauksessa, että potilasta ei voi tekstin perusteella tunnistaa? Oma varovaisuuteni on nimenomaan jopa liiallisen puolella, mutta tällaisen menettelyn käsittäisin kuitenkin olevan sallittua. On hyvä, että Sairaanhoitajaliitto on luomassa some-ohjeita hoitotyön erityispiirteitä ajatellen. Some on kuitenkin tullut jäädäkseen.

      Seminaarityöstäni lupaan vielä kirjoittaa jotain. Mietintään jää, miten toteutan postaamisen. PowerPoint-esityksen lisäksi emme tuolloin olleet vaadittuja kirjoittamaan laajempaa kirjallista dokumenttia. Jos kerta olen kirjoittava jotain, haluaisin avata työtäni hieman laajemmin tässä blogissa hyötyä silmällä pitäen. Varmasti on itsellekin hyvä palata työn äärelle ja pohtia uusin mielin työtä. Palaan aiheeseen myöhemmin!

      Poista
    2. Tämä blogi selvästikin ansaitsee kannustuksensa; idea on hyvä ja sinulla näyttää olevan sekä hyvä asenne että taitoa ilmaista ajatuksia kirjoittamalla.

      Ilman muuta seuraan blogia jatkossakin. Varmimmin se tosin tapahtuisi, jos voisit lisätä "Seuraa blogia sähköpostitse"-gadgetin, jolloin uudet postaukset saisi suoraan omaan sähköpostiinsa .

      Omat vinkkini (joista saa vapaasti olla eri mieltä) ovat, että kannattaa valita kullekin postaukselle yksi aihe ja pitää kirjoitukset mahdollisimman lyhyinä. Pitkät aiheet voisi jakaa useampiin postauksiin.

      Mainitsemasi kielto potilasasioiden mainitsemisesta on jutun kirjoittajan mukaan EPSHP:n säännöistä, joihin minä en ole tutustunut. Tuo on kuitenkin aihe, joita Sairaanhoitajaliiton tulevissa ohjeissa toivottavasti käsitellään hieman monipuolisemmin, sillä minunkaan mielestäni asia ei ole ihan noin yksioikoinen. Esimerkiksi Lääkäriliiton someohjeissa (http://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/liiton-ohjeet/sosiaalinen-media/) siitä sanotaan näin: "Sosiaalisessa mediassa ei saa julkaista yksilöitävissä olevia potilastietoja edes suljetuille ryhmille tarkoitetuilla kanavilla."

      Poista
    3. Nyt on ko. gadget lisätty! (Jostain syystä olen kuvitellut, etteivät ihmiset käytä sitä RSS-syötteenlukijoiden suosion vuoksi. Mitäpä sitä ei sitten tekisi lukijoiden puolesta!)

      Esittämiesi vinkkien suhteen olen täysin samoilla linjoilla ja olen aikonut näin toimia omien postauksieni kanssa. Kiitos silti vinkistä, tämä on kuitenkin ensimmäinen blogi mitä itse kirjoitan.

      Jäädään odottelemaan millaisiksi Sairaanhoitajaliiton ohjeet lopulta muodostuvat. Varmasti ohjeiden laatijat ovat asiantuntevia henkilöitä puolin ja toisin ja osaavat oikeasti ajatella somen ja sairaanhoitajuuden risteytymistä moniulotteisesti. Onhan Lääkäriliiton ohjeistus kuitenkin noin kuin mainitsit, miksi sairaanhoitajien ohjeistus siitä eroaisi. Mahtaakohan ESHP:n sääntöjä olla ulkopuolisten saatavilla...

      Poista