Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus on lokakuussa 2015 julkaissut suosituksen painehaavojen ehkäisystä ja tunnistamisesta. Alustukseksi tälle postaukselle nostan esiin kaksi tärkeää pointtia tuosta suosituksesta: vaikutukset potilaan terveydelle, mutta myös taloudelliset vaikutukset koko yhteiskunnalle.
Painehaava aiheuttaa potilaalle kipua ja kärsimyksiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua. Sen komplikaatioina voivat olla muun muassa haavainfektio, sepsis ja pahimmillaan kuolemanvaara. Painehaavan hoito on pitkäkestoista pidentäen sairaalassaoloaikaa. Yli puolet (60 %) painehaavoista jää terveydenhuollossa havaitsematta. Toisaalta painehaavaa ei osata tunnistaa ja se saatetaan sekoittaa esimerkiksi inkontinenssin aiheuttamaan ihovaurioon.
Painehaavojen esiintyvyys vaihtelee eri maissa. Suomessa painehaavoja arvioidaan syntyvän vuosittain 55 000–85 000 potilaalle. Näiden aiheuttamat suorat kustannukset ovat noin 420 milj. €, mikä on 2-3 % terveydenhuollon kuluista. Kustannuksista yli puolet on henkilöstökuluja ja noin 20 % tarvikekuluja. Painehaavojen ehkäisykustannukset ovat vain kymmenesosa niiden aiheuttamista hoitokustannuksista.Potilaan kokemus ja tarpeet eivät saisi jäädä toissijaisiksi kustannuksille. Hoitotyössä potilas on prioriteettimme. Emmehän henkeä uhkaavissakaan tilanteissa ala turhaan kitsastella; ihmishenki on aina korvaamattoman arvokas. Erillinen keskustelunaiheensa on se, miten tehokkaasti ja laadukkaasti osaamme hoitaa potilaita näyttöön perustuvan tiedon avulla ja sitä kautta säästää.
Painehaavat ovat vakava asia, kuten yllä olevista lainauksista käy ilmi. Painehaavojen ehkäisyn tärkeydestä ja keinoista keskusteltiin paljon jo sairaanhoitajakoulutukseni aikana. Kovin puhuttelevaa on se tosiasia, että painehaava on hoitovirhe. Onnekseni olen saanut työharjoittelu- ja työkokemukseni kautta sen kuvan, että painehaavojen ehkäisystä ja asianmukaisesta, tehokkaasta hoidosta välitetään.
Silti ajoittain etenkin sosiaalisessa mediassa törmää kauhutarinoihin suorastaan heitteillejätöstä, mutta tietämättä kaikkia faktoja on vaikea sanoa mitään puolesta tai vastaan, ja spekulointihan on turhaa.
Seuraavan tositarinan voin kuitenkin kertoa.
Osastolle siirtyi melko iäkäs potilas, jonka samanikäinen puoliso toimi omaishoitajana. Potilaalla oli muistihäiriö ja hän oli aiemmin sairastanut aivoinfarktin, jonka pohjalta esiintyi hemipareesia ja spastista jäykkyyttä. Lisäksi potilas oli isokokoinen.
Tulosyynsä ohella potilaalla oli onkaloitunut painehaava, jota oli jo aiemmin yritetty plastiikkakirurgialla hoitaa. Tämä painehaava oli yksi vakavimmista ellei vakavin, jota olen lyhyen urani aikana hoitanut: onkaloitunut painehaava ristiselän alueella, ulottuen noin 15 cm superiorisesti aivan selkärangan myötäisesti.
Tulosyynsä ja senhetkisen toimintakykynsä vuoksi jouduimme osastolla jatkamaan potilaan hoitoa vuoteessa. Siinä kahdestaan käännellessämme potilasta vaihtaaksemme vaippaa, hoitaakseemme painehaavaa tai vaihtaaksemme potilaan asentoa uusien painehaavojen ehkäisemiseksi ihmettelimme, miten omaishoitaja jaksaa. Me hoitajat olimme sentään parhaassa fyysisessä iässä olevia ja alan ammattilaisia, mutta jopa meillä oli hankaluuksia.
Miten voi olla mahdollista, että iäkäs omaishoitaja joutuu yrittää selviytyä kahden ihmisen tarpeiden huolehtimisesta? Miksi yhteiskunta leikkaa heikoimmilta ja vähävaraisimmilta sekä aivan vääristä kohteista ja sortuu samalla lyhytnäköisyyteen todellisten kustannusten suhteen? Minkä arvon annamme ihmiselle, jos kerta pakotamme hänet valtavaan kärsimykseen?
***
Lue lisää:
Hotus: Painehaavan ehkäisy ja tunnistaminen aikuispotilaan hoitotyössä (julkaistu 2.10.2015)
Meillä Englannissa tehdään vahinkoilmoitus jokaisesta painehaavasta ja jokaisella vuodepotilaalla on "turn chart" mihin merkitään missä asennossa potilas on milloinkin, pitäisi päivittää 2h välein (max 4h). Kun viimeksi oli painehaava case niin osastonhoitaja selasi kaikki chartit ja huomioi kuka ollut vuorossa kun turn chartia ei oltu täytetty ja nämä saivat huomautuksen. Tämä
VastaaPoistaTurn chart kyllä mielestäni rohkaisee kääntämään potilaan tarpeeksi usein ja dokumentointi helppoa jos potilas kieltäytyy. Wound chartit kuvineen on mun mielestä kanssa tosi hyvä juttu, tosin vähän hankalaa jos kaikki muu on sähköisesti.
Suomessa olen keskusteluissa törmännyt siihen, että vastaavanlainen asennonvaihtokaavake tai "parkkikiekko" olisi joidenkin mielestä epäeettinen ja epäinhimillinen ratkaisu tähän ongelmaan. Ilmeisesti taustalla on se ajatus, että "totta kai potilasta avustetaan vaihtamaan asentoa vähintään kahden tunnin välein" – ja silti hoitovirheitä esiintyy. Toisaalta sitäkin ajatusta kritisoidaan, että täten potilaat asetetaan jotenkin liukuhihnatyön kohteeksi, vaikka joka tapauksessa hoitajan täytyy muistaa avustaa asennon vaihtamisessa riittävän usein.
PoistaNyt erikoissairaanhoidossa olen törmännyt painehaavoihin todella harvoin, mutta kun niitä on, ne ovat todella vakavia tapauksia. Sellaista tilannetta ei kuitenkaan ole tullut eteen, että olisin joutunut kirjaamaan HaiPro-ilmoituksen; ts. painehaava on ollut krooninen ongelma ennen hoitojaksoa.
Miten potilaan kieltäytyminen vaikuttaa mahdollisiin toimenpiteisiin, kun painehaava todetaan? Millainen potilas–hoitaja-kulttuuri Englannissa on: saako hoitaja hieman "painostaa" potilastaan tekemään "oikean valinnan"?
En kyllä mitenkään osaa nähdä "parkkikiekkoa" niin että potilasta ajateltaisiin liukuhihnatyönä, mielestäni kyse on vain potilasturvallisuudesta ja laadukkaasta kirjaamisesta. Toki ideaalisessa maailmassa potilasta autetaan vaihtamaan asentoa jatkuvasti mutta aina löytyy niitä jotka eivät tätä harjoita yhtä hyvin kun toiset. Kyllähän vaipan vaihdot yms itsestäänselvyydetkin kirjataan myös ylös. Meillä on muuten myös punnittava jokainen vaippa (jos vain virtsaa) ja kirjattava ylös fluid chartiin.
VastaaPoistaMeillä jokaisesta pienestäkin painehaavasta tosissaan tehdään vahinkoilmoitus jolloin tissue viability team tulee katsastamaan tilanteen ja antamaan hoitoohjeet. Tämä on laillisesti tärkeää koska jos potilas on juuri tullut vaikkapa hoitokodista niin tiedetään että painehaava sai alkunsa siellä kun alkutilanteesta on tarkka dokumentointi. Pari kuukautta sitten sattui tapaus: toiseen sairaalaan siirretystä potilaasta tuli vahinkoilmoitus koska löysivät pienen painehaavan alun kantapäästä, tämä johti siihen että itse osastonhoitaja matkusti toiselle puolelle Lontoota tarkistamaan tilanteen ja ottamaan valokuvat mahdollista valitusta ajatellen, todella suurella vakavuudella näihin siis suhtaudutaan ja tulevat kalliiksi terveydenhuollolle (mun edellisessä työpaikassa sairaala sai sakkomaksun jokaisesta sairaalassa syntyneestä painehaavasta ja summa vähennettiin vuosibudjetista. Sama juttu sairaalasta tulleiden MRSA, CRE ja VRE tartuntojen kohdalla).
Myös joka ikisellä liikuntarajoitteisella potilaalla on air mattress tai se tilataan niin että on viim 24h päästä paikalla, tässä ollaan tosi tarkkoja että toteutuu ja se on kyllä hyvä juttu. Silinkonisia sacrun alueen suojakalvoja ja levyjä on kanssa paljon käytössä ja cavilon spraytä. Suomessa muistan että ilmapatjoja oli kenelle riitti eikä kyllä kaikille jotka olisivat tarvinneet.
Täällä kyllä arvostetaan potilaan itsemääräämisoikeutta mutta hoitajan velvollisuus on joka välissä kannustaa asennon vaihtamiseen ja kirjata "refuced turning" tänän turn chartiin jossa joka tunnille oma lokero ja olen ottanut tavaksi muistuttaa painehaavojen synnystä tai "your bottom is already red so it's very important not just to stay on your back" ja tämä usein saa vastahakoisemmankin potilaan hyväksymään kyljelle kääntämisen. Sekavat potilaat toki käännetään pienestä vastahakoisuudesta huolimatta koska on ajaltava "potilasn best intress". Vastustin aluksi kaiken maailman kaavakkeita mitä täällä täytellään mutta mitä kauemmin olen ollut täällä töissä niin sitä enemmän osaan niitä nyt arvostaa. Muu kirjaaminen on myös lyhyempää koska suurin osa tietoista käy jo ilmi lomakkeista.