Jaksotyöuudistus

Jaksotyöuudistuksen mukaiseen malliin siirrytään valtakunnallisesti 1.6. alkaen. Omalla työpaikallani uudistus otettiin käyttöön jo vuoden alusta. Jaksotyöuudistuksen tarkoituksena on työntekijän etu, mutta käytännön tasolla uudistus vaatii sopeutumista ja uusia ratkaisuja työvuorosuunnittelussa.

Tehyn mukaan jaksotyöuudistuksen keskeisimmät muutokset ja parannukset ovat seuraavanlaiset:

• Tuplajaksot (3+3) poistuvat. Jatkossa jakson pituus on 2, 3 tai 4 viikkoa.
  Työvuoroluetteloita voidaan edelleen suunnitella valmiiksi useita peräkkäin. 
• Lisätyö poistuu kokoaikatyötä tekeviltä, ylimääräiset tunnit ovat suoraan ylityötä.
  Vanhassa järjestelmässä lisätyötä muodostuu, jos arkipyhäjaksolla työskentelee säännöllisen työaajan yli, mutta ei ylitä ylityörajaa. Lisätyöstä maksetaan vain yksinkertainen tuntipalkka. 
• Ylityökorvaukset maksetaan nopeammin, koska työaikajakso on lyhyempi. Ennalta tiedetyn keskeytyksen taulukko poistuu, ja ennalta suunnitellun keskeytyksen arvo on aina 7 t 39 min. Aiemmin saattoi käydä niin, että ma-pe palkallisessa koulutuksessa ollut joutui työskentelemään vielä 16 tuntia lisää saadakseen listansa täyteen. 
• Muodollinen jaksotyö poistuu. Käytössä on vain yksi jaksotyöaikamuoto.
  Epäoikeudenmukaisiksi koetut keskeytysmääräykset poistuvat. Muodollista jaksotyötä 31.5.2015 saakka tekeviin sovelletaan jatkossa jaksotyömääräyksiä ja he jatkavat ns. päivätyössä. 
• Työvuoroja voi suunnitella enintään seitsemän peräkkäin. 
• Työvuorolistoja ei voi ylisuunnitella, ja aikana annetut työaikakorvaukset on sisällytettävä työvuoroluetteloon.

Ongelmalliseksi on koettu se, että kolmen viikon listaan on mahdutettava tasan 114,75 h. Tämä tuntuu vähentävän joustavaa työvuorosuunnittelua ja mahdollisuutta pidempiin vapaisiin. Työvuorosuunnittelun joustavuudessa olisi huomioitava, että hoitotyö on henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä ja että ihmiset ovat yksilöllisiä fysiologisilta reaktioiltaan.

Työergonomiaan kuuluu työvuorojen kuormittavuuden ja työhyvinvoinnin tutkiminen. Tutkimuksissa on pitkän aikavälin tarkastelussa saatu usein subjektiivisen kokemuksen vastaisia tuloksia. Subjektiivinen kokemus tuntuu määrittelevän paljon tietyn hetken jaksamista; oman rytmin kanssa yhteensopimattomat työvuorot saavat uupumaan ja lisäävät tyytymättömyyttä.

Usein subjektiivinen tunne on se, että pidempien vapaiden eteen voisi tehdä ajoittain pitkän päivän tai useamman yön. Palautumisen saavuttaminen yhden tai kahden päivän vapaan aikana on usein mahdotonta ja palautuminen yövuoroista joka toinen viikko sitäkin vaikeampaa. Lisäksi saattaa olla, että vapaapäiville kasaantuvat kaikenlaiset kodinhoidolliset asiat. Kolmivuorotyön ohella jaksaminen voi vuoron jälkeen tai ennen vuoroa olla tavallista vähäisempää, riippuen paljolti vuorojen aikataulutuksistakin. 

Työaikalainsäädäntö antaa työvuorojen suunnittelulle karkeat raamit. Työpaikkakohtaisesti voi näiden lisäksi olla muita reunaehtoja, kunhan ne eivät ole ristiriidassa edellä mainitun ylemmän auktoriteetin kanssa. Periaatteena tulisi pitää sitä, että reunaehdot perustuvat kyseisen työpaikan yksilölliseen profiiliin ja sitä kautta tukevat työntekijöiden jaksamista työssä.

Työpaikan reunaehtojen ja jaksotyöuudistuksen yhteensovittaminen vaatinevat jonkinlaisten uusien ratkaisujen löytämistä ja kompromissien tekemistä. Toivon mukaan työpaikoilla keskustellaan näistä asioista avoimesti ja asiallisesti. Tärkeintä on lopulta työntekijöiden työhyvinvointi ja sitä kautta tehokas ja laadukas toiminta.